Artikkeli | 06/21/2023 08:35:52 | 6 min Lukuaika

Haavasidos, jota ei tarvitse vaihtaa – puusta valmistettu geeli mullistaa haavojen hoidon

Aurora Airaskorpi

Teksti

Haavat ovat kipeitä potilaille ja työläitä terveydenhuollolle. Yksi ratkaisu niiden hoitoon löytyy suomalaisista metsistä. Sairaaloissa on otettu käyttöön uudenlainen haavanhoitosidos, joka hyödyntää puun parantavia ominaisuuksia.

Miten puu pysyy hengissä satoja, jopa tuhansia vuosia? Koska sillä on immuunipuolustusjärjestelmä kuten ihmiselläkin. Kun puun kuoreen tulee vaurio, haavakohtaan vapautuu pihkaa. Antibakteerinen pihka suojaa sisempiä kerroksia mikrobeilta, jotka voisivat tulehduttaa puun ja johtaa sen lahoamiseen. 

Myös ihmiset ovat käyttäneet pihkasta tehtyjä voiteita tuhansia vuosia haavojen hoitamiseen. 1900-luku oli toisenlaisten innovaatioiden aikaa: puuvillasta valmistetut sideharsot saivat rinnalleen laastarit ja myöhemmin polyuretaanista valmistetut vaahtosidokset. Monet nykyisistä haavanhoitosidoksista sisältävätkin synteettisiä tai eläinperäisiä raaka-aineita, joille etsitään tänä päivänä jälleen kuumeisesti vaihtoehtoja.

Tämä on saanut tutkijoiden ja lääketeollisuuden katseet kääntymään takaisin luontoon. Puulla on pihkan lisäksi myös muita kiinnostavia ainesosia. Yksi tällainen on nanoselluloosa. Siitä on kehitetty uudenlainen haavanhoitosidos, joka tukee ihon luonnollista paranemista ja helpottaa vaativien haavojen hoitoa.

Nanoselluloosa tukee ihon luonnollista paranemista

Nanoselluloosaa syntyy, kun paperinkin valmistukseen käytettävän selluloosan kuituja jauhetaan pienen pieniksi. Puhutaan metrin miljardisosista – paljaalla silmällä kuituja ei ole mahdollista nähdä. Kun nämä nanoselluloosan kuidut yhdistetään veden kanssa, syntyy hydrogeeli, jolla on mullistavia ominaisuuksia.

”Nanoselluloosa on helposti muokattavissa, sen raaka-aine on uusiutuva luonnonvara ja se on myrkytön”, listaa Helsingin yliopiston farmaseuttisten biotieteiden professori Marjo Yliperttula.

Nämä ovat syitä, jotka saivat Yliperttulan innostumaan nanoselluloosan tutkimuksesta. Hänen tutkimusryhmänsä on tutkimusalan edelläkävijä myös kansainvälisesti. 

Vuonna 2007 Yliperttulan ryhmä kokeili kasvattaa soluja hydrogeelissä, jonka UPM on valmistanut nanoselluloosasta. Hydrogeeli osoittautui yhteensopivaksi ihmisen solujen kanssa. UPM kehitti siitä soluviljelygeelin, jota käytetään tutkimuslaboratorioissa ympäri maailman.

Tutkimuksen ansiosta syntyi myös uudenlainen haavanhoitosidos, joka tukee ihon luonnollista paranemista. Myös tämä keksintö on jo käytössä: UPM Biomedicalsin valmistamaa nanoselluloosasidosta käytetään suomalaisissa sairaaloissa ihonsiirrehaavojen hoidossa.
 

Leikkaussalissa paras vaihtoehto voittaa

Ihonsiirto on toimenpide, jossa vaikkapa palovamman vaurioittamalle ihoalueelle siirretään tervettä ihoa. Tällöin potilaalle syntyy alkuperäisen vaurion lisäksi toinenkin haava. Potilaiden hoidossa on tärkeää varmistaa myös ihonottokohdan paraneminen.

“Ihonottokohta on potilaiden mukaan usein kahdesta haavasta se kipeämpi”, sanoo Etelä-Karjalan hyvinvointialueella työskentelevä plastiikkakirurgi Emma-Lotta Kiukas.

Lähiseuturakkaus oli päällimmäinen syy siihen, että Kiukas otti nanoselluloosasidoksen käyttöön omien haavapotilaidensa hoidossa.

”Minua kiehtoi ajatus, että tuote tehdään vain muutamien kilometrien päässä omasta työpaikastani”, hän sanoo. Selluloosa on peräisin suomalaisesta koivusta, joka jalostetaan nanoselluloosaksi UPM:n tutkimuskeskuksessa Lappeenrannassa.

Sidosta ei vaihdeta välillä, vaan haava saa parantua kertakäyttöisen sidoksen alla itsekseen.

Kotimaisuus ja luonnonmukaisuus eivät kuitenkaan ratkaise hoitopäätöksiä. Leikkaussalissa ei mietitä materiaalien ympäristöystävällisyyttä vaan keskitytään potilasystävällisyyteen, Kiukas toteaa.

”Kunkin potilaan hoitoon pyritään aina löytämään sopivin ja kustannustehokkain ratkaisu.”

Sairaaloiden resurssit ovat hyvin rajalliset, joten materiaalit ja välineet valikoituvat sen mukaan, mikä toimii parhaiten ja vähentää hoidon tarvetta jatkossa. 

Haavasidoksia käytetään kookkaiden ihonottokohdan haavojen hoidossa. Sidos leikataan sopivan kokoiseksi ja asetetaan haavan päälle. Sidosta ei vaihdeta välillä, vaan haava saa parantua kertakäyttöisen sidoksen alla itsekseen. 

Nanoselluloosasta tehdyn haavasidoksen etu on Kiukaksen mukaan se, että sillä voidaan peittää laajoja ihonottokohtia. Ihonottokohdassa ei välttämättä ole tervettä ihoa, johon tavanomaisen sidoksen liimapinta voisi kiinnittyä. On tärkeää, että sidos pysyy paikoillaan.

”Jos sidoksen repäisee ennen kuin haava on parantunut, tervekin iho helposti repeytyy. Tämä voi vaikeuttaa haavan paranemista sekä aiheuttaa ihonottokohdan tulehtumisen.”

Eroon eläinperäisistä raaka-aineista

Haavapotilaat ovat terveydenhuollossa iso potilasryhmä ja haavojen hoidosta aiheutuu Suomessa vuosittain satojen miljoonien eurojen hoitokulut. Haavasta itsestään irtoava ja infektioiden määrää mahdollisesti vähentävä sidos voi osaltaan hieman keventää terveydenhuollon työkuormaa. 

”Jos käytössä on tuotteita, jotka voivat säästää työaikaa, hoitajien aikaa vapautuu muihin tehtäviin”, sanoo Kaija Ojala UPM Biomedicalsilta.

Puupohjaisia biolääketieteen tuotteita kehittävä ja valmistava UPM Biomedicals on kiinnostunut myös nanoselluloosan monista muista mahdollisuuksista. Tulevaisuudessa nanoselluloosaan voisi yhdistää esimerkiksi lääkeaineita tai soluja, jotka auttaisivat tiettyä kehon aluetta paranemaan nopeammin. 

Paikallisesti annosteltu lääke voisi vähentää lääkkeiden syömisestä maksalle aiheutuvaa rasitusta sekä varmistaa, että lääke menee juuri sinne, minne pitääkin. Nanoselluloosan potentiaali tällaisten hoitomuotojen kehityksessä on sekä Yliperttulan että Ojalan mukaan valtava. 

Uusien tuotteiden kehittäminen on kuitenkin pitkä ja monivaiheinen prosessi, Ojala korostaa.

”Esikliiniset tutkimukset kestävät kaksi vuotta, kliiniset tutkimukset toisen kaksi vuotta ja CE-merkinnän saaminen vielä kaksi vuotta.”

Nanoselluloosaa hyödyntävien sovellusten puolesta puhuu myös se, että ne ovat peräisin metsästä eivätkä ihmisestä tai eläimestä. Euroopan ja Yhdysvaltain viranomaiset pyrkivät pääsemään eroon eläinperäisistä materiaaleista. Esimerkiksi haavanhoitosidoksissa yleisesti käytössä oleva kollageeni on peräisin eläimestä. Viranomaisten tavoitteen taustalla on paitsi eläinsuojelu myös potilaiden tahto. 

”Potilasta voi kiinnostaa se, mistä hänen ihoonsa menevät aineet ovat peräisin”, Ojala sanoo. Nanoselluloosan valmistamiseen ei tarvitse uhrata yhtään eläintä. Lisäksi sen on todettu olevan yhteensopiva ihmisen kudosten kanssa niin, että kehossa ei synny hylkimisreaktiota. 

Moni potilas kysyy, voiko koivusta peräisin oleva nanoselluloosa aiheuttaa koivuallergikolle allergisen reaktion. “Ei voi”, Ojala vastaa. Koivun ominaisuudet muuttuvat lähes täysin, kun se jalostetaan nanoselluloosaksi.

Puun parantavaan voimaan voi siis luottaa 2020-luvullakin. 

 
Ihmisen soluja kasvatetaan nyt puussa – ja tulevaisuudessa se voi pelastaa henkesi
Artikkeli | 9 min

Ihmisen soluja kasvatetaan nyt puussa – ja tulevaisuudessa se voi pelastaa henkesi

Lue lisää
 
 
Ihmisen soluja kasvatetaan nyt puussa – ja tulevaisuudessa se voi pelastaa henkesi
Artikkeli | 9 min

Ihmisen soluja kasvatetaan nyt puussa – ja tulevaisuudessa se voi pelastaa henkesi

Lue lisää
Suomella on hyvät mahdollisuudet kehittyä lääketeollisuuden kärkimaaksi
Artikkeli | 5 min

Suomella on hyvät mahdollisuudet kehittyä lääketeollisuuden kärkimaaksi

Lue lisää
FibDex-haavasidos nopeuttaa paranemista ja helpottaa potilaiden hoitoa
Artikkeli | 4 min

FibDex-haavasidos nopeuttaa paranemista ja helpottaa potilaiden hoitoa

Lue lisää